Firenzessä maalaamassa

Edellinen tekstini on vuodelta 2014. Nyt on tarve palauttaa mieleen mitä kaikkea on tapahtunut.

Tässä välissä on tosiaan tapahtunut monia asioita omaan taiteelliseen työskentelyyn liittyen: residenssivierailu Firenzessä, yhteistyöprojekti ja näyttely Riikka Jokiahon kanssa (johon liittyi vaellusretki Hetta-Pallaksen reitillä), uuden projektin kehittely Minna Rajalan kanssa, toinen matka Firenzeen ja oma näyttely viimeisimpänä. Kirjoittelen jokaisesta jutusta oman pienen koosteen, ensimmäisenä nyt Firenzen residenssimatkasta.

Casa Finlandese ja Venetsia

Sain ystävältäni kutsun tulla lokakuussa 2015 muutamaksi viikoksi hänen seurakseen Firenzen alueella sijaitsevaan Casa Finlandeeseen. Tämä taiteilijaresidenssi sijaitsee kukkulan laella Grassinan kylässä, vanhassa osin 1500-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Kämppäsin Raffaello-huoneessa ja jaoin Riikan kanssa alakerran ateljeetilan. Che bello! Tutustuttiin tietysti Firenzen taideaarteisiin ja maalattiin yhteisnäyttelyä varten vapaasti sen hetken tunnelmia ja vaikutelmia.

Aivan aluksi tehtiin parin päivän visiitti Venetsiaan ja biennaaleen. Taianomainen valo ja värimaailma, turistien kansoittamat aukiot, aqua alta eli meren valtaamat kadut, vaporettomatkat Lidon majapaikkaan. Jotain sellaista mikä poikkesi täysin normaalista elämänpiiristä.

Biennaalessa en jaksanut kauankaan vaeltaa, sillä olin tietysti flunssan kourissa. Sieltä jäi kuitenkin kytemään joitakin ideoita tulevaa näyttelyä varten. Varsinkin Thomas Hirshornin installaatio Roof Off, jossa rikkoutuneesta katosta pursusi paperia ja muuta kamaa, sai Riikan ja minut pysähtymään. Jollakin tavalla siinä olevan kaaoksen voima puhutteli meitä molempia. Näin jälkeen päin huomaan, että esimerkiksi Rirkrit Tiravanijan toteuttama piirustusprojekti Demonstration Drawnings lopulta synnytti idean toteuttaa aikaisemmin kesällä Hetta-Pallas -vaellusretkellä otetuista valokuvista pieniä piirustuksia.

Olin jo jonkin aikaa työskennellyt mustan ja harmaan skaalan parissa. Nyt Venetsian ja Firenzen värit herättivät uudestaan nautinnon väreihin. Rakastuin oransseihin ja pehmeisiin beigen sävyihin.

Niinpä halusin ehdottomasti päästä sekoittelemaan samanlaisia värejä ja maalata jotain pelkkää väripintaa.

Omalla työhuoneella talven synkimpinä aikoina syntyi sisar-kuva. Monimuotoisempi, raskaampi ja rahvaanomaisempi. Nimeksi näille kuville tuli Henki ja Aine, nimet tekojärjestyksessä.