Yhteinen näyttely

Firenzen matka oli yksi osa yhteistä näyttelyprojektia. Jaettujen kokemusten ja lukuisten keskustelujen tuloksena syntyikin yhteisen näyttelyn perusidea.  Ennen Firenzen syksyistä matkaa oltiin käyty kesällä kävelemässä Hetta-Pallaksen reitti. Myös kävelyllä haettiin yhteistä tahtia ja mielentilaa näyttelyn tekemiseen. Ihmisen mittainen matka tietysti tuli luontevasti osaksi näyttelyn teemaa – elämä ja kuolema.

Talven mittaan käytiin keskusteluja puhelimitse, ideoitiin kuinka vaelluksen hieno kokemus saataisiin mukaan näyttelyyn. Vaellusreitti oli merkitty puisin tienviitoin. Niistä syntyi yksi kokonaisuus näyttelyyn. Päädyttiin valokuvien sijaan tekemään niistä piirroksia, jotka sitten tein kesällä 2016. Kesällä myös kokoonnuttiin Riikan mökille tekemään äänitystä Kappeli-kokonaisuutta varten. Silloin päätettiin toteuttaa maalauskokonaisuus, lähtöhohtana kuolemaa vapautumisena, irrottautumisena. Yhteisenä raamina neliön muotoiset maalauspohjat ja ei-esittävyys. Koska yksi näyttelyn installaation päämateriaaleista oli valtavat määrät villalankaa, kokeilin sen muokattavuutta ja volyymia työhuoneella.

 

Matkasin syksyllä kohti Rovaniemeä. Yksin ajaminen kohti pohjoista oli ihanan irrottava kokemus. Kämppäsimme galleriassa, elimme 48 tuntia näyttelymme sisällä. Loimme kokonaisvaltaisen ja monimateriaalisen tutkimuksen. Näyttely eri osat muuntuivat vielä paikan päällä moneen kertaan.

Näyttelyn rakenteeksi kehittyi esitys monine näytöksineen. Näyttelystämme tuli viisinäytöksinen, lisäksi alussa prologi, keskellä intermezzo ja lopussa epilogi. Avaisia vietettiin humoristisissa tunnelmissa, kun keksimme käyttää villalankaa myös oman koristautumisen materiaaliksi.

 

 

Firenzessä maalaamassa

Edellinen tekstini on vuodelta 2014. Nyt on tarve palauttaa mieleen mitä kaikkea on tapahtunut.

Tässä välissä on tosiaan tapahtunut monia asioita omaan taiteelliseen työskentelyyn liittyen: residenssivierailu Firenzessä, yhteistyöprojekti ja näyttely Riikka Jokiahon kanssa (johon liittyi vaellusretki Hetta-Pallaksen reitillä), uuden projektin kehittely Minna Rajalan kanssa, toinen matka Firenzeen ja oma näyttely viimeisimpänä. Kirjoittelen jokaisesta jutusta oman pienen koosteen, ensimmäisenä nyt Firenzen residenssimatkasta.

Casa Finlandese ja Venetsia

Sain ystävältäni kutsun tulla lokakuussa 2015 muutamaksi viikoksi hänen seurakseen Firenzen alueella sijaitsevaan Casa Finlandeeseen. Tämä taiteilijaresidenssi sijaitsee kukkulan laella Grassinan kylässä, vanhassa osin 1500-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Kämppäsin Raffaello-huoneessa ja jaoin Riikan kanssa alakerran ateljeetilan. Che bello! Tutustuttiin tietysti Firenzen taideaarteisiin ja maalattiin yhteisnäyttelyä varten vapaasti sen hetken tunnelmia ja vaikutelmia.

 

Aivan aluksi tehtiin parin päivän visiitti Venetsiaan ja biennaaleen. Taianomainen valo ja värimaailma, turistien kansoittamat aukiot, aqua alta eli meren valtaamat kadut, vaporettomatkat Lidon majapaikkaan. Jotain sellaista mikä poikkesi täysin normaalista elämänpiiristä.

Biennaalessa en jaksanut kauankaan vaeltaa, sillä olin tietysti flunssan kourissa. Sieltä jäi kuitenkin kytemään joitakin ideoita tulevaa näyttelyä varten. Varsinkin Thomas Hirshornin installaatio Roof Off, jossa rikkoutuneesta katosta pursusi paperia ja muuta kamaa, sai Riikan ja minut pysähtymään. Jollakin tavalla siinä olevan kaaoksen voima puhutteli meitä molempia. Näin jälkeen päin huomaan, että esimerkiksi Rirkrit Tiravanijan toteuttama piirustusprojekti Demonstration Drawnings lopulta synnytti idean toteuttaa aikaisemmin kesällä Hetta-Pallas -vaellusretkellä otetuista valokuvista pieniä piirustuksia.

Olin jo jonkin aikaa työskennellyt mustan ja harmaan skaalan parissa. Nyt Venetsian ja Firenzen värit herättivät uudestaan nautinnon väreihin. Rakastuin oransseihin ja pehmeisiin beigen sävyihin.

 

Niinpä halusin ehdottomasti päästä sekoittelemaan samanlaisia värejä ja maalata jotain pelkkää väripintaa.

fullsizeoutput_1621.jpeg

Omalla työhuoneella talven synkimpinä aikoina syntyi sisar-kuva. Monimuotoisempi, raskaampi ja rahvaanomaisempi. Nimeksi näille kuville tuli Henki ja Aine, nimet tekojärjestyksessä.

 

SORMIHARJOITUKSIA

IMG_2648

Pääsin juuri vauhtiin; värit on levällään pöydällä, pieniä kokeiluita pitkin lattiaa kuivumassa. Pääasiassa työstin jo aiemmin aloitettuja, nyt aivan vieraina näyttäytyviä maalausten silmuja. Se onkin hauskaa, sillä ne tuntuvat aina mielenkiintoisilta haasteilta. Ne syttyvät uudestaan henkiin, uusien outojen maalauskerrosten avulla.

Täytyy käynnistää myös itsensä uudestaan pitkän tauon jälkeen. Langan pää, joka tuntui olevan käsissä vuosi sitten ei olekaan heti uudestaan löydettävissä. Mutta kyllä se siellä on.

Kuvassa pieniä fragmentteja näistä kokeiluista.

TYHJÄT KANKAAT

image

Kulunut vuosi 2014—15 on ollut erikoinen maalausvuosi. Uuden maalauskielen löytyminen on ollut niin suuri asia, että sitä on täytynyt maistella pitkään. Vuosi onkin kulunut maalauspohjien valmistamisessa. Innostuin opintojen aikaan isojen maalauspohjien tekemisestä. Halusin myös tehdä pohjat antaumuksella, perinteisiä menetelmiä käyttäen. Niinpä olen saanut nuuhkia jänisliiman hieman tunkkaista tuoksua ja ihailla sillä liimatun pellavakankaan kimaltelua.  Keittelin useita kertoja liiman, pellavaöljyn, liidun, titaanivalkoisen seosta. Tavoitteena oli hieman huokoinen ja väriä itseensä imevä pinta. Jokaista kerrosta odottelin pari viikkoa sen kuivumista. Monet viikot vierähti ilman että ehdin työstämään seuraavia kerroksia. Nyt alkaa olla erikokoisten pohjien kokoelma olla valmis ja painetta maalaamiseenkin on kertynyt mukavasti.

image

image

ALKU

51,5 x 49 cm Akryyli levylle
51,5 x 49 cm Akryyli levylle

Kevään 2014 vietin maalaamisen parissa. Pitkäaikainen haave syventää omaa ilmaisuani toteutui opintovapaana Tamkin maalauksen kursseilla. Mielikuvani tulevista maalauksista olivat täynnä väriä ja ohuita lasuuripintoja. Öljyväri oli se mihin halusin syventyä.

Opiskelu hyvien opettajien ja kanssamaalareiden avulla oli suuri nautinto. Mutta maalaaminen on todella vaikeaa – se on vapauden tunnetta, iloisia yllätyksiä mutta myös epävarmuutta ja umpikujia. Omalla kohdallani jo aikaisemmin eteeni syntynyt umpikuja vain syveni. Noin puoli vuotta sitten maalauskurssilla Lapualla koin oudon romahduksen. En pystynyt maalaamaan kuin pystysuoraa ja vaakasuoraan. Siitä kuitenkin ajan kanssa syntyi ihan mielenkiintoisia maalauksia, uusi kieli syntyi.

Lakeus?  2014, tempera kankaalle, 100 x 66 cm

Kun pääsin uudelleen keskittymään opintojen aikana omiin maalauksiin, värit hävisivät jonnekin. Silloin todella tunsin olevani oudolla maaperällä. Mitään pelkoa tai masennusta en kokenut, vain epävarmuutta. Saako näinkin maalata?

Alun kiinnostus haaleisiin olemattomiin väreihin, johti nopeasti harmaiden ja syvien mustien maailmaan. Siitä syntyi kokoelma erilaisia alkuja, joita nyt saan sitten käsitellä. Tuntuu että materiaalia riittää loputtomasti.

Luotain, 2010

20140528-134254-49374356.jpg

Bogisivuston tunnistekuvasta on tullut minulle eräänlainen omakuva. Se syntyi Enonkosken maalauskurssilla 2010.

Sen syntyprosessi oli hämmentävä kokemus. Ensin, hyvin lyhyessä ajassa tapahtui värien valinta ja avaruudellisen pinnan tekeminen. Sitten rennossa ja mietiskelevässä tilassa ryhdyin maalaamaan värähtelevää, vaaleaa väripintaa. Tässä vaiheessa minulla ei ollut mitään aavistusta millainen maalaus oli syntymässä.

Yhtäkkiä heräsin transsinomaisesta tilasta, katselin ja “kuulostelin” mitä kuvapinnalla oli hahmollaan. huomasin siihen syntyneen aivan elävän näköisen voikukan höytyväpalleron. Nopeasti muutamalla vedolla vahvistin näkyviin verholehdet ja keskellä olevan emin. Samalla määrätietoisella voimalla syntyi myös varsi. Olin ekstaasissa ja kutsuin heti muita kanssamaalareita katsomaan syntynyttä kuvaa, kyyneleet silmissä. Olin ikionnellinen – tunsin laajentuvani osaksi kuvan mikro-makrokosmosmaista tilaa.

Pallerosta sinkoutuva luotain, yksittäinen siemen ei tullut kuvaan aivan heti. Kahvitauon jälkeen palasin maalauksen ääreen. Maalaus tuntui vielä vajaalta. Alkoi hidas kuvan tarkastelu, viimeistelyvaiheeseen liittyvä sisänen keskustelu maalauksen kanssa. Kuva itse kysyi että kaipaisiko kuvan vasen laita jotakin. Olisiko se jonkin planeetan tapaisen väriläntin korostamista vai avaruuden tilan syventämistä? Jossakin vaiheessa siemen-aihe syntyi luontevasti ja koin siitä syvää tyydytyksen tunnetta. Saatoin samaistua siemeneen, tulla osaksi kuvan maailmaa.

Seuraavana päivänä maalailin vielä syvän sinisiä alueita muualle kuvaan, vahvistelin vielä joitakin yksityiskohtia. Istuskelin kuvan äärellä, katselin paljon.

Milloin maalaus tuli valmiiksi? Kuvan katselemiseen meni muutama kuukausi kunnes olin varma että maalaukseen ei tarvitse lisätä mitään eikä siitä tarvitse poistaa mitään.

Juhlat galleriassa

Luotain, 2010, tempera- ja akryylimaalaus kankaalle, 70x87cm
Luotain, 2010, tempera- ja akryylimaalaus kankaalle, 70x87cm

Iso ja pieni – näyttely Galleria Koppelossa 3.—29.4.2014 oli monivuotisen haaveen täyttymys. Juhlistin näyttelyllä 50- vuotissyntymäpäivää, vaikka varsinainen juhlapäivä onkin vasta myöhemmin.

image

Esillä olleet maalaukset ovat vain osa kymmenen vuoden aikana tehtyjä töitä. Ne esiteltiin kuin depytantit, juhlien ja yleisön kanssa, vaikka galleria onkin vain pikkuruinen tila. Juhlittiin vielä toistamiseen lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. Depytantit käyttäytyivät siivosti ja saivat asiaankuluvaa huomiota.

Nyt on aika siirtyä blogiavaruuteen. Aion esitellä kaikki maalaukseni ja arkistoida ne vuosittain omille sivuilleen. Ehkä innostun myös tuottamaan maalauksien syntyyn tai aiheeseen liittyviä pieniä tarinoita. Nyt niistä on luontevaa kertoa, kun kuvat eivät ole itselle enää aivan ajankohtaisia.

Galleria Koppelo
Hämeenpuisto 25, Tampere
Iso ja pieni, 3.—29.4.2014

image

imageimage

image

image