Firenzen matka oli yksi osa yhteistä näyttelyprojektia. Jaettujen kokemusten ja lukuisten keskustelujen tuloksena syntyikin yhteisen näyttelyn perusidea. Ennen Firenzen syksyistä matkaa oltiin käyty kesällä kävelemässä Hetta-Pallaksen reitti. Myös kävelyllä haettiin yhteistä tahtia ja mielentilaa näyttelyn tekemiseen. Ihmisen mittainen matka tietysti tuli luontevasti osaksi näyttelyn teemaa – elämä ja kuolema.
Talven mittaan käytiin keskusteluja puhelimitse, ideoitiin kuinka vaelluksen hieno kokemus saataisiin mukaan näyttelyyn. Vaellusreitti oli merkitty puisin tienviitoin. Niistä syntyi yksi kokonaisuus näyttelyyn. Päädyttiin valokuvien sijaan tekemään niistä piirroksia, jotka sitten tein kesällä 2016. Kesällä myös kokoonnuttiin Riikan mökille tekemään äänitystä Kappeli-kokonaisuutta varten. Silloin päätettiin toteuttaa maalauskokonaisuus, lähtöhohtana kuolemaa vapautumisena, irrottautumisena. Yhteisenä raamina neliön muotoiset maalauspohjat ja ei-esittävyys. Koska yksi näyttelyn installaation päämateriaaleista oli valtavat määrät villalankaa, kokeilin sen muokattavuutta ja volyymia työhuoneella.
Matkasin syksyllä kohti Rovaniemeä. Yksin ajaminen kohti pohjoista oli ihanan irrottava kokemus. Kämppäsimme galleriassa, elimme 48 tuntia näyttelymme sisällä. Loimme kokonaisvaltaisen ja monimateriaalisen tutkimuksen. Näyttely eri osat muuntuivat vielä paikan päällä moneen kertaan.
Näyttelyn rakenteeksi kehittyi esitys monine näytöksineen. Näyttelystämme tuli viisinäytöksinen, lisäksi alussa prologi, keskellä intermezzo ja lopussa epilogi. Avaisia vietettiin humoristisissa tunnelmissa, kun keksimme käyttää villalankaa myös oman koristautumisen materiaaliksi.