Pääsin juuri vauhtiin; värit on levällään pöydällä, pieniä kokeiluita pitkin lattiaa kuivumassa. Pääasiassa työstin jo aiemmin aloitettuja, nyt aivan vieraina näyttäytyviä maalausten silmuja. Se onkin hauskaa, sillä ne tuntuvat aina mielenkiintoisilta haasteilta. Ne syttyvät uudestaan henkiin, uusien outojen maalauskerrosten avulla.
Täytyy käynnistää myös itsensä uudestaan pitkän tauon jälkeen. Langan pää, joka tuntui olevan käsissä vuosi sitten ei olekaan heti uudestaan löydettävissä. Mutta kyllä se siellä on.
Kevään 2014 vietin maalaamisen parissa. Pitkäaikainen haave syventää omaa ilmaisuani toteutui opintovapaana Tamkin maalauksen kursseilla. Mielikuvani tulevista maalauksista olivat täynnä väriä ja ohuita lasuuripintoja. Öljyväri oli se mihin halusin syventyä.
Opiskelu hyvien opettajien ja kanssamaalareiden avulla oli suuri nautinto. Mutta maalaaminen on todella vaikeaa – se on vapauden tunnetta, iloisia yllätyksiä mutta myös epävarmuutta ja umpikujia. Omalla kohdallani jo aikaisemmin eteeni syntynyt umpikuja vain syveni. Noin puoli vuotta sitten maalauskurssilla Lapualla koin oudon romahduksen. En pystynyt maalaamaan kuin pystysuoraa ja vaakasuoraan. Siitä kuitenkin ajan kanssa syntyi ihan mielenkiintoisia maalauksia, uusi kieli syntyi.
Kun pääsin uudelleen keskittymään opintojen aikana omiin maalauksiin, värit hävisivät jonnekin. Silloin todella tunsin olevani oudolla maaperällä. Mitään pelkoa tai masennusta en kokenut, vain epävarmuutta. Saako näinkin maalata?
Alun kiinnostus haaleisiin olemattomiin väreihin, johti nopeasti harmaiden ja syvien mustien maailmaan. Siitä syntyi kokoelma erilaisia alkuja, joita nyt saan sitten käsitellä. Tuntuu että materiaalia riittää loputtomasti.
Luotain, 2010, tempera- ja akryylimaalaus kankaalle, 70x87cm
Iso ja pieni – näyttely Galleria Koppelossa 3.—29.4.2014 oli monivuotisen haaveen täyttymys. Juhlistin näyttelyllä 50- vuotissyntymäpäivää, vaikka varsinainen juhlapäivä onkin vasta myöhemmin.
Esillä olleet maalaukset ovat vain osa kymmenen vuoden aikana tehtyjä töitä. Ne esiteltiin kuin depytantit, juhlien ja yleisön kanssa, vaikka galleria onkin vain pikkuruinen tila. Juhlittiin vielä toistamiseen lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. Depytantit käyttäytyivät siivosti ja saivat asiaankuluvaa huomiota.
Nyt on aika siirtyä blogiavaruuteen. Aion esitellä kaikki maalaukseni ja arkistoida ne vuosittain omille sivuilleen. Ehkä innostun myös tuottamaan maalauksien syntyyn tai aiheeseen liittyviä pieniä tarinoita. Nyt niistä on luontevaa kertoa, kun kuvat eivät ole itselle enää aivan ajankohtaisia.
Galleria Koppelo
Hämeenpuisto 25, Tampere
Iso ja pieni, 3.—29.4.2014
Jaana Kortelainen 